Olet
Valokeilassa.
Valokeilassa on laulunopettaja Kati Niemen blogi laulamisen ja esiintymisen viehätysvoimasta. Siitä, miten laulaminen tuntuu parhaimmillaan tyynessä vedessä kellumiselta ja pahimmillaan myrskyssä vastatuuleen soutamiselta. Ja siitä, mikä tekee laulajasta vaikuttavan esiintyjän. Blogissa käsitellään laulamista tunteiden, tulkinnan, laulutekniikan sekä esiintymisen näkökulmasta.
Blackout
“Tärinä tuntui jaloissa, leuassa, käsissä ja jopa vatsa- ja reisilihaksissa. Hikoilevat kädet. Kylmä. Ruokahaluttomuus. Hikka. Oireet valtasivat epävarman mielen joka ikinen kerta. Näistä helposti näkyvistä oireista seurasi tietysti ahdistus. halusin pois. Halusin, että tämä olisi äkkiä ohi.”
Mukavuusalueen iloja, laulamisen rakkautta.
“Milloin olet viimeksi harjoitellut jotain, mikä on sinulle helppoa ja mukavaa? Sellaista tekemistä, joka ei vaadi sinulta mitään muuta, kuin hetkessä elämistä ja nautiskelua. Jotain sellaista, joka on sinun mukavuusalueellasi.Mukavuusalueen ulkopuolella tulee hengailtua varsinkin uuden taidon (kuten laulamisen) opettelun ohessa suurin osa ajasta. Varsinkin silloin, kun opiskelu on tavoitteellista, unohdumme usein liiankin pitkiksi ajanjaksoiksi keskittymään siihen, mikä on vaikeaa.”
Kehonkieli
“Kehonkieli paljastaa, mitä oikeasti tunnemme ja ajattelemme. Sanattomalla viestinnällä on uskomaton voima: jos puhe ja kehonkieli ovat ristiriidassa, uskomme alitajuisesti mieluummin sanatonta viestintää. Itsevarma kehonkieli vahvistaa itseluottamusta.”
Taikaviitta
“Kuvitteellinen taikaviitta heitetään hartioille aina opettamaan lähtiessä ja riisutaan vasta kun oppilas on poistunut luokasta. Tämä näkymätön viitta auttaa opettajan rooliin asettumisessa, oli tunnetila töihin lähtiessä millainen tahansa. Tykästyin tähän mielikuvaan ja olen kokenut sen erittäin toimivaksi. Tässä yksi mielikuva, jota voi käyttää apuna esiintymisjännityksen parissa työskennellessä, mutta myös muissa keskittymistä vaativissa tilanteissa. Sama viitta puetaan myös lavalle astuessa.”
Keikalle! Oletko valmis?
Jokaisella laulajalla on omat keinonsa sulkea ylimääräiset stressitekijät ulkopuolelleen. Joku punnertaa tai käy kävelyllä, toinen rapsuttaa koiraansa ja meditoi, joku saattaa leipoa pullaa tai ottaa päiväunet. Itse olen konkretian ystävä ja saan eniten apua tehtävälistan läpikäymisestä, ennakoinnista ja hyvästä suunnittelutyöstä. Tässä blogitekstissä keskityn laulujen treenaamisen ulkopuolelle jäävien keikkavalmistelujen tärkeyteen esiintymisjännityksen helpottajana.
Miksi sinä laulat?
Jokaisella meistä on omat syynsä aloittaa laulaminen ja motivaatio rakentuukin yksilöllisistä tarpeista käyttää ääntä ja luoda jotain omaa. Joskus kuitenkin tuntuu, että olemme hukassa. Laulaminen ei ehkä tunnu enää samanlailla vapaalta tai tuntuu olevan jollain tavalla rajoittunutta. Mihin se innostus ja palo rinnan alla hävisi? Kun tuo kipinä meinaa sammua, on todella vaikeaa luoda hyvää kontaktia itseensä, musiikkiin, ilmaisuunsa ja sitä kautta myös yleisöön.
Tänä keväisenä sunnuntaina haastan teidät pohtimaan omaa suhdettanne laulamiseen ja syitä, jotka ovat alunperin johtaneet laulamisen maailmaan.
Se laulu, jota en rakastanut
Inhosin tuota laulua. Koin vahvasti, että se oli minulle aivan vääränlainen. Harjoittelin sitä pitkään ja sain sen esittämiseen paljon vinkkejä. Nämä vinkit olivat juuri sellaisia, mitä lapsille usein annetaan esiintymistilanteita varten: ”Nosta käsi tässä kohti, katso ylöspäin tässä, laula tämä ääni lujempaa kuin edellinen fraasi, hymyile, ole reipas…” Harjoittelin liikkeet ulkoa, vaikka ne tekivät oloni vaivaantuneeksi.