Olet
Valokeilassa.
Valokeilassa on laulunopettaja Kati Niemen blogi laulamisen ja esiintymisen viehätysvoimasta. Siitä, miten laulaminen tuntuu parhaimmillaan tyynessä vedessä kellumiselta ja pahimmillaan myrskyssä vastatuuleen soutamiselta. Ja siitä, mikä tekee laulajasta vaikuttavan esiintyjän. Blogissa käsitellään laulamista tunteiden, tulkinnan, laulutekniikan sekä esiintymisen näkökulmasta.
Arvostelusta arvostamiseen
“Arvostelun kulttuuri on raadollista. Jos joku sanoo sinulle, että sinulla on kaunis ääni, se tuntuu todella hyvälle siksi, koska se on suora kohteliaisuus sinua kohtaan ihmisenä. Äänesi on niin olennainen osa sinua. Jos joku taas yrittää muuttaa sitä, miltä sinä luonnollisesti kuulostat, se voi loukata, pahastikin.”
Blackout
“Tärinä tuntui jaloissa, leuassa, käsissä ja jopa vatsa- ja reisilihaksissa. Hikoilevat kädet. Kylmä. Ruokahaluttomuus. Hikka. Oireet valtasivat epävarman mielen joka ikinen kerta. Näistä helposti näkyvistä oireista seurasi tietysti ahdistus. halusin pois. Halusin, että tämä olisi äkkiä ohi.”
Mukavuusalueen iloja, laulamisen rakkautta.
“Milloin olet viimeksi harjoitellut jotain, mikä on sinulle helppoa ja mukavaa? Sellaista tekemistä, joka ei vaadi sinulta mitään muuta, kuin hetkessä elämistä ja nautiskelua. Jotain sellaista, joka on sinun mukavuusalueellasi.Mukavuusalueen ulkopuolella tulee hengailtua varsinkin uuden taidon (kuten laulamisen) opettelun ohessa suurin osa ajasta. Varsinkin silloin, kun opiskelu on tavoitteellista, unohdumme usein liiankin pitkiksi ajanjaksoiksi keskittymään siihen, mikä on vaikeaa.”
Miksi sinä laulat?
Jokaisella meistä on omat syynsä aloittaa laulaminen ja motivaatio rakentuukin yksilöllisistä tarpeista käyttää ääntä ja luoda jotain omaa. Joskus kuitenkin tuntuu, että olemme hukassa. Laulaminen ei ehkä tunnu enää samanlailla vapaalta tai tuntuu olevan jollain tavalla rajoittunutta. Mihin se innostus ja palo rinnan alla hävisi? Kun tuo kipinä meinaa sammua, on todella vaikeaa luoda hyvää kontaktia itseensä, musiikkiin, ilmaisuunsa ja sitä kautta myös yleisöön.
Tänä keväisenä sunnuntaina haastan teidät pohtimaan omaa suhdettanne laulamiseen ja syitä, jotka ovat alunperin johtaneet laulamisen maailmaan.
Askel askeleelta
Aina silloin tällöin laulunopettajan ovesta sisään astelee ihminen, joka haluaa yllättää hänelle tärkeän ihmisen lauluesityksellä. Monesti kyse on syntymäpäiväjuhlista tai häistä, jossa yleisöä voi olla joskus paljonkin. Näissä tilanteissa on hyvin yleistä, että jo pelkästään kyseisen henkilön laulukyky tulee yleisölle yllätyksenä. Uskon, että jokainen meistä pystyy kuvittelemaan, kuinka paljon tuollaisessa tilanteessa esiintyminen vaatii rohkeutta ja heittäytymistä.
Se laulu, jota en rakastanut
Inhosin tuota laulua. Koin vahvasti, että se oli minulle aivan vääränlainen. Harjoittelin sitä pitkään ja sain sen esittämiseen paljon vinkkejä. Nämä vinkit olivat juuri sellaisia, mitä lapsille usein annetaan esiintymistilanteita varten: ”Nosta käsi tässä kohti, katso ylöspäin tässä, laula tämä ääni lujempaa kuin edellinen fraasi, hymyile, ole reipas…” Harjoittelin liikkeet ulkoa, vaikka ne tekivät oloni vaivaantuneeksi.
Supervoimani laulu
“Laulaminen ja ihmisäänen ymmärrys on supervoima, jota ilman en tunne elämää samanlaisena, värikkäänä ja monitasoisena. Voima, jota käyttämällä pystyn auttamaan ihmisiä löytämään oman supervoimansa.
Ihmisääni on mielestäni yksi maailman huikeimmista instrumenteista, ja sen parissa työskenteleminen on etuoikeus.”
Kati Niemi, Valokeilassa -blogi