Mukavuusalueen iloja, laulamisen rakkautta.
Milloin olet viimeksi harjoitellut jotain, mikä on sinulle helppoa ja mukavaa? Sellaista tekemistä, joka ei vaadi sinulta mitään muuta, kuin hetkessä elämistä ja nautiskelua. Jotain sellaista, joka on sinun mukavuusalueellasi.
Mukavuusalueen ulkopuolella tulee hengailtua varsinkin uuden taidon (kuten laulamisen) opettelun ohessa suurin osa ajasta. Varsinkin silloin, kun opiskelu on tavoitteellista, unohdumme usein liiankin pitkiksi ajanjaksoiksi keskittymään siihen, mikä on vaikeaa.
Erään oppilaani kommentti herätti minut ajattelemaan asiaa taas kerran. Olin pyytänyt häntä etsimään lauluja laulutunneille. Hän kertoi tehtävän olleen hänelle todella vaikea, eikä hän ollut saanut listalle yhden yhtä kappaletta. Kun tutkimme tilannetta, hän totesi, että listalla oli kyllä jo vieraillut useampi kappale, mutta ne olivat lopulta liian helppoja. LIIAN HELPPOJA?
Laulaja hoksasi, että hän ei ollut laulanut itselleen helpolta ja mukavalta tuntuvia lauluja miesmuistiin. Tämä on hirvittävän yleistä, joten siinä on pakko olla jokin järki, eikös?
”Haluan kehittyä. Tavoitteet on tehty saavutettavaksi. Entäs jos en saakaan mitään aikaan, ja tuttavat jotka tietävät minun käyvän laulutunneilla, ajattelevat, että tuhlaan rahojani ja aikaani, kun en kuitenkaan kehity? Häpeällistä.”
Voisiko kuitenkin olla, että nekin laulut, joiden ajattelemme olevan helppoja, voisivat olla meille silti tarpeeksi haastavia ja innostavia, jopa kehittäviä? Mitä jos harjoittelemamme uudet taidot eivät olisikaan ulkona mukavuusalueeltamme? Silloin pystyisimme reflektoimaan tekemistämme paremmin reaaliajassa. Silloin pystyisimme laulamaan laulua kokonaisuudessaan ja tekemään hienosäätöä yhteydessä tulkintaan ja siihen saundimaailmaan, mitä jo osaamme tehdä. Pystyisimme luoviin muutoksiin biisin sisällä ja tekisimme lauluista itsemme oman kuuloisia. Ja monta muuta asiaa, jotka tekisivät meille HYVÄN OLON.
Eikös tässä kaikessa ole kuitenkin kyse siitä, että rakastamme laulamista? Rakastamme sitä tunnetta, kun kehomme soi ja sykkeemme laskee. Tai kun innostumme ja sisällämme tuntuu kuplivan. Rakastamme sitä, kun saamme käsitellä erilaisia tunteita äänemme kautta. Silloin, kun laulamme helppoa laulua, jonka pystymme äänellämme rennosti luomaan, kehomme rentoutuu. Kehomme ja instrumenttimme antaa silloin myös helpommin tilaa uusille luoville ratkaisuille oman instrumentin hallinnassa ja musiikillisissa valinnoissa.
KOKEILEPPAS TÄTÄ:
Valitse laulu, joka tuntuu LIIAN HELPOLTA. Laulu, josta pidät, mutta siinä ei ole “tarpeeksi haastetta” vaikkapa laulutunnille.
Laula laulua niin, että fiilistelet kaikkea sitä ihanaa värähtelyä kehossa ja mielessä.
Anna itsellesi lupa nauttia laulamisesta ja omasta äänestä. Se on uniikki ja arvokas, aivan kuten sinä muutenkin olet.
Lopeta laulaminen silloin, kun sulla on hyvä mieli.
Jos sulle ei tullutkaan hyvä mieli, niin älä ota paineita. Meillä kaikilla on joskus huonompia päiviä, viikkoja tai kuukausia. Onneksi ääni on aina meidän mukana, joten voimme testata sen parantavaa voimaa missä ja milloin tahansa.
Mukavaa viikkoa, hyvää oloa ja jaksamista syksyn pimeyteen <3
-Kati
