Se laulu, jota en rakastanut
Minulla on vahva muistijälki laulukilpailussa esiintymisestä ajalta, kun olin vain 11 vuotias. Olin yksi vanhimmista osallistujista lastensarjassa ja tunsin itseni jättiläiseksi. Ääneni oli muihin ikäisiini verrattuna aika syvä ja aikuismainen, ehkä jo hieman madaltunutkin alkavassa äänenmurroksessa. Muut lapset lauloivat kirkkaalla äänellään tunnettuja lastenlauluja, joita tuomaristo lauleskeli mukana. Oma lauluni oli minua varten sävelletty, muille uusi ja tuntematon.
“Oon lapsi tämän maailman ja sitä minä rakastan,
on tähdet ja kuu luonani mun.
Aikuiset voitte nähdä tämän kauneuden,
jos katsoisitte lailla lasten silmien.”
Inhosin tuota laulua. Koin vahvasti, että se oli minulle aivan vääränlainen. Harjoittelin sitä pitkään ja sain sen esittämiseen paljon vinkkejä. Nämä vinkit olivat juuri sellaisia, mitä lapsille usein annetaan esiintymistilanteita varten: ”Nosta käsi tässä kohti, katso ylöspäin tässä, laula tämä ääni lujempaa kuin edellinen fraasi, hymyile, ole reipas…” Harjoittelin liikkeet ulkoa, vaikka ne tekivät oloni vaivaantuneeksi.
Olin kiitollinen, että sain esittää minua varten tehdyn laulun, ja että minua varten nähtiin vaivaa. Silti tilanne oli todella ahdistava. En halunnut pahoittaa kenenkään mieltä tai vaikuttaa kiittämättömältä, joten hyväksyin ahdistukseni.
Olin tapani mukaan valmistautunut esiintymiseen huolellisesti. Vaatteet olivat äitini tekemät, olin siitä ylpeä ja sen vuoksi itsevarma. Otsahiukset oli kierretty perhosenmuotoisilla hiusklipseillä pään yli ja latvat oli kiharrettu. Olin harjoitellut laulua niin paljon, että tiesin osaavani sen. Muistan hämmentävän ristiriidan mielessäni juuri ennen lavalle astumista. Oli hyvällä tavalla jännittävää päästä laulamaan, mutta samalla minua hävetti ja halusin vain äkkiä pois.
Astuin lavalle ja sokaistuin suoraan silmille heijastetussa valokeilassa. Dramaattinen mieleni muistaa lavalla olleen myös savua, mutta en usko niin olleen oikeasti. Valokeilan takaa näkyi hämyisästi kolmen ihmisen hahmot, eikä kenenkään kasvoja. En saanut minkäänlaista kontaktia yleisöön.
Minua jännitti, mutta vielä enemmän tunsin häpeää ja ahdistusta. Perheemme oli matkustanut pitkän matkan takaa Helsinkiin ja lähtenyt sieltä laivaristeilylle tämän kilpailun takia. Tunsin syyllisyyttä, koska en ollut kertonut vihaavani laulua, enkä sitä, etten halua esittää sitä kenellekään. Häpesin, koska kappale oli mielestäni aivan vääränlainen. Laulun sanoissa oli paljon kohtia, jotka eivät sopineet suuhuni lainkaan. En tosiaankaan kokenut, että olisin seisonut sanojeni takana.
“Nämä tuntemukset varmasti näkyivät kilometrien päähän, vaikka kuinka koitin verhota niitä iloisen olemukseni taakse. Ne kuuluivat äänessäni ja tuntuivat puristuksena kurkussa. Ne estivät minua liikkumasta haluamallani tavalla. Ne rakensivat päälleni kuoren, jonka läpi minuun ei saanut kontaktia.”
Huonot esiintymiskokemukset tuntuvat jäävän mielen sopukoihin ikuisiksi ajoiksi. Ne vaikuttavat sieltä kaikkiin tuleviin esiintymisiin, jos niitä ei tiedosta ja käsittele. Itselleni tuo kokemus oli todella iso opetus ja onneksi osasin lopulta kääntää sen voimavarakseni. Päätin, etten enää suostuisi laulamaan lauluja, jotka eivät tunnu hyvältä. Jos suostuin, en kuitenkaan esittänyt sellaisia lauluja missään julkisesti. Tämä toimintamalli toimi muutaman vuoden ajan, kun musiikki oli minulle harrastus.
Ammattimuusikoksi opiskellessani opin asian toisen puolen: ammattilaisen on esitettävä välillä sellaistakin materiaalia, joka ei tunnu täydellisesti omaan suuhun sopivalta. Olen ollut tällaisessa tilanteessa jo monen monta kertaa. On ensisijaisen tärkeää löytää keinoja, joilla tekee esiintymisestä itselleen mukavaa ja sitä kautta yleisön silmissä uskottavaa. Mielenkiintoista on se, että aluksi itselle vääränlaisilta tuntuneet laulut voivat työstön jälkeen muuttua jopa nautinnollisiksi esittää. Joskus voi olla kyse yksinkertaisen käytännön asian ratkaisemisesta, joskus taas syvempää tutkiskelua vaativasta asiasta.
Miksi laulu ei tunnu hyvältä?
On todellakin mahdollista työstää kappaleesta itselle mieluisampi. Listasin yleisimpiä syitä, jotka aiheuttavat ahdistusta laulajan mieleen.
Sävellaji: Tuntuuko, että melodia kulkee liian korkealta tai matalalta? Jos on, olo on laulaessa varmasti epävarma. Kokeile vaihtaa sävellajia sinulle sopivammaksi.
Tempo: Onko kappale liian nopea tai hidas? Joskus alkuperäisesittäjän levyllä käyttämä tempo ei toimikaan livenä tai eri kokoonpanolla esitettynä. Kokeile vaihtaa tempoa.
Erot lauluäänessä: Joskus alkuperäisesittäjän laulusoundi on kaukana omastasi ja tunnet siksi epäonnistuvasi. Onko sinun mahdollista muokata ääntäsi lähemmäs alkuperäisesittäjän laulutyyliä? Toinen erinomainen vaihtoehto on laulaa omalla persoonallisella tyylilläsi. Tee päätös ja treenaa sopiva laulusoundi, jota on kiva käyttää.
Tekstissä voi olla jotain, joka riitelee arvomaailmasi kanssa. Kokeile mennä rooliin, jolloin esität jotain toista henkilöä, joka seisoo tämän tekstin takana. Joskus on myös mahdollista muokata tekstiä hienovaraisesti. (Esim. kirosanojen korvaaminen muilla voimakkailla sanoilla.)
Ymmärrätkö varmasti mistä tekstissä on kyse? Joskus yksikin epämääräisyys aiheuttaa hankalan olon laulaessa. Käy teksti mahdollisimman tarkasti läpi.
Muistot: Tuoko kappale mieleen jonkun muiston, joka aiheuttaa vahvan tunnereaktion? Nämä tilanteet ovat haastavia, koska joskus muistot ovat syvällä ja vahvasti mielikuvissa. Pystyisitkö yhdistämään kappaleeseen jonkun uuden vahvoja tunteita herättävän tarinan?
TULEEKO SINULLE MIELEEN JOKIN MUU SYY, JONKA HALUAISIT NOSTAA ESILLE? Jätä kommentti, niin keskustellaan aiheesta lisää.
Olet nyt matkalla avaamaan silmäsi ja korvasi uusille mahdollisuuksille laulajana. Voit tehdä melkein mistä tahansa laulusta itsellesi mukavan, jos haluat. Tämäkin aihealue vaatii harjoittelemista, mutta työ on todellakin sen arvoista.
