Taikaviitta

Opiskellessani pedagogiksi lauludidaktiikan opettajamme puhui mieleenpainuvasti opettajan “taikaviitasta”. Tuo viitta heitetään hartioille aina opettamaan lähtiessä ja riisutaan vasta kun oppilas on poistunut luokasta. Tämä näkymätön viitta auttaa opettajan rooliin asettumisessa, oli tunnetila töihin lähtiessä millainen tahansa. Tykästyin tähän mielikuvaan ja olen kokenut sen erittäin toimivaksi. Tässä on siis yksi mielikuva, jota voi käyttää apuna esiintymisjännityksen parissa työskennellessä, mutta myös muissa keskittymistä vaativissa tilanteissa.

Meillä jokaisella on omia tarpeitamme vastaava taikaviitta, joka auttaa juuri niissä asioissa, jotka ovat meille haastavia. Minun viittani parhaat ominaisuudet ovat seuraavat:

• se tekee minusta muutaman sentin pidemmän, koska ryhtini oikenee selkeästi.

• se aktivoi juuri ne kehonosat, joita kussakin tilanteessa tarvitsen ääniesimerkkien näyttämiseen.

• se auttaa keskittymään olennaiseen ja miettimään kauppalistaa myöhemmin.

• se luo pääni sisälle rauhallisen ja luottavaisen ilmapiirin.

• se auttaa muodostamaan järkeviä lauseita! (ei aina niin helppoa taaperon kanssa elävälle ;))
  

Käytän tätä viitta-ajattelua myös esiintymistilanteissa. Tällöin viitallani on seuraavia vaikutuksia:

• kävelen rauhallisesti ja itsevarmasti.

• olen tarkkaavaisempi kuin yleensä.

• liikkeilläni on selkeä suunta.

• hengitän lauseiden ja fraasien välissä.

• olen hauskempi kuin normaalisti. (tai sitten vain kuvittelen olevani ;D)

• pääsen minulle haastaviin ääniin helpommin, kuin niitä harjoitellessani.

Käytännössähän tässä koko viitta-ajatuksessa on kyse itsensä tietoisesta ohjaamisesta niissä tilanteissa, kun haluaa muokata aktiivisuustasoaan johonkin erilaiseen suuntaan, mitä se kussakin tilanteessa sattuu luontaisesti olemaan. Elämä on arvaamatonta, emmekä koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan vaikkapa juuri ennen tärkeää pääsykoetilannetta. Saatamme joutua vaikka pelastamaan kissan puusta tai kiireessä juoksemaan koko matkan koepaikalle. Tuolloin se henkinen ja fyysinenkin valmistautuminen, mitä olet juuri ennen koetilannetta tehnyt, on vaarassa menettää hyödyllisyytensä. Näissä tilanteissa on hyvä olla mielessä joku nopeasti saavutettava mielikuva, jolla saat keskittymisesi takaisin haltuun. Taikaviitta toimii!

Voimme itse päättää, mistä suunnasta katselemme eri tilanteita ja kuinka vastaanotamme erilaiset tunnetilat. Haluammeko tarttua epävarmuuteen, jos voimme valita itsevarmuuden?

KOKEILE:
Rakenna itsellesi alterego, joka uskoo itseensä sataprosenttisesti. Tämä henkilö uhkuu itseluottamusta ja positiivisuutta, eikä jännitys pääse ottamaan liian isoa roolia ja vaikuttamaan esiintymiseen haitallisella tavalla. Tätä roolia voisi ajatella myös tuona artistin viittana, joka puetaan päälle vähän ennen lavalle nousemista. Tuo näkymätön viitta tsemppaa sinuun uskomattoman määrän juuri sen tilanteen vaatimaa tunnetilaa, jolloin saat yleisönkin uskomaan, että olet maailman rennoin esiintyjä.

Kuvittele viitta mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Oma viittani on tummanvihreä, samettinen, painava ja sen vuoksi hyvin laskeutuva. Viitta päällä laskeudun maanpinnalle ja hartiani asettuvat taaksepäin. Kävelen rauhallisemmin ja liikeratani ovat selkeitä, koska viitta on raskas ja jää varomattomalla käyttäjällä helposti jalkoihin kiinni. Millainen sinun viittasi on? Voisiko viittoja olla useampi erilainen, joista voisit valita aina tilanteeseen parhaiten sopivan?

POHDITTAVAKSI:
Onko sinulla joku toimivaksi todettu mielikuva tai harjoitus, jolla löydät keskittyneen ja itsevarman tunteen silloin, kun esimerkiksi jännitys tulee rennon esiintymisen tielle? Kerro se kommenteissa, niin laitetaan vinkit jakoon muillekin. :)